Olen aina elänyt omannäköistä elämää. Haasteiden ja rajoitusten edessä on löytynyt aina kiertotie tai vaihtoehtoinen tapa toteuttaa omaa etenemistään silloinkin, kun on joutunut olemaan paikoillaan.

Taiteen avulla olen ilmentänyt ja purkanut syvimpiä tuntojani, lapsuus- ja nuoruusajan traumoja potiessa. Taiteen ja käsin tekeminen eri muodoissa on aina tuonut minulla iloa ja syvyyttä arkeen. Hyvin nuorena jo tein usein joululahjat itse sisaruksilleni ja aikuisiässäkin silloin tällöin. Käsitöillä ja taulujen myynnillä olen saanut lisätuloja vähän, mutta en elantoa.  

Elämän saatossa olen oppinut mukautuvaiseksi vaikka olen kasvukivuista kärsinyt samoin, kun varmasti moni muukin. Välillä oli valtava vapauden kaipuu ja yhteiskunnan rajoitteet eivät sopineet silloisiin suunnitelmiini. Luovuudella niistäkin pääsi ja pystyin toteuttamaan erinäiset vaiheilut kasvurosessin pyörteissä. Jossakin kohti kuitenkin oivalsin kaikesta olleen kyse vain pakomatkasta itseäni etsiessä. Nuorimman lapsenin myötä pakomatkani päättyi ja oli pysähtymisen aika samalla alkoi itseni eheyttäminen. Lapsen kasvaessa opin toisenlaisen todellisemman merkityksen omalle vapaudelle. Siinä ei juostakaan karkuun, vaan ollaan enemmän läsnä tässä hetkessä, ilman kiirettä elämässä elämää nauttien. Nyt jo melkein ehyenä ja voimissaan. Voisinpa sanoa, että elän ehkä elämäni parasta aikaa.

Luovuus voiman aktivointi eheyttää elämään täyttä elämää ja siitä hyötyy myös läheiset ympärillä.